Eltrip-R20 moottoripyörään?

Välillä minulta kysytään toimisivatko Eltripit moottoripyörässä. Mittarit on suunniteltu käytettäväksi suoralta sateelta ja roiskelta suojatussa paikassa, mikä käytännössä tarkoittaa auton sisätiloja, joten toistaiseksi paras vastaus jota olen voinut antaa on ollut ehdoton ehkä. Tämä ei ole kovin vakuuttava vastaus, joten miksipä en kokeilisi itse miten hommassa käy.

Kokeilupyöräksi valikoitui luontevasti 2003-vuosimallin Kawasaki ZR-7s jolla olen muutoinkin ajellut viimeiset puolikymmentä vuotta (kuvassa bussipysäkillä jossain päin Tyrnävää elokuussa 2012). Joten ennen kuin otin pyörän tälle vuodelle ajoon, eli 2012 toukokuun alkupuolella, asensin siihen täysin vakiokuntoisen Eltrip-R20 -rallimittarin. En tehnyt mittariin minkäänlaisia parannuksia, kuten kosteussuojauksia tai tiivistyksiä, vaan mittari oli juuri sellainen kuin se toimituspaketista otettaessa on.
Koska pyörän oma nopeus-/matkamittari on vielä mekaaninen, täytyi R20-mittaria varten asentaa erillinen anturi. Koska eturenkaalla ei ole valmiina sopivaa paikkaa anturille, leikkasin sopivasti käsillä olleesta kattopellistä sopivan palan jolla anturin sai asennettua sopivasti paikalleen.
Alhaalta pelti on kiinnitetty nopeusmittarin vaijerin liitospisteeseen, ylhäältä jarrujen kiinnityspultin alle. Magneetteja laitoin kaksi kappaletta ja ne on liimattu tavallisella yleisliimalla jarrulevyn sisäkehän pintaan, kuvassa näistä toinen näkyvissä vasemmalla. Kumpikaan magneetti ei kesän maantieajoissa irronnut, joten ainakin tähän liimaus oli riittävä. Nopeammassa rata-ajossa tilanne saattaisi olla toinen.
Itse mittarin asensin heti sarvien päälle. Mittarin olisi tässä voinut sijoittaa myös pyörän oman nopeusmittarin yläpuolelle missä se olisi ollut pleksin alla suojassa suoraan ylhäältä tulevalta sateelta ja myös paremmin luettavissa (nykyisessä paikassa tuo jää turhan alas ajossa tiiviisti seurattavaksi), mutta koska testin tarkoituksena oli altistaa mittari luonnonvoimille, tämä paikka soveltui testiin paremmin.
Vääntelin pellistä sopivat palat jotka sain kiinnitettyä tukevasti sarvien kiinnityspulttien alle, ja mittari tuli takaa kiinni näihin pelteihin ruuveilla. Yksinkertaisempikin kiinnitys toki toimisi, mutta näin kiinnitettynä mittari ei lähde aivan niin helposti satunnaisten ohi kulkevien pitkäkyntisten mukaan.
Tämä kuva on otettu kesäkuussa, ja päätyruuveissa on havaittavissa hiukan pintaruostetta.
Mittarin sähköt on otettu virtalukon jälkeen, eli mittarille ei tule sähköä silloin kun pyörä seisoi pihassa. Pyörää ei kesällä säilytetty hetkeäkään sateelta suojatussa paikassa vaan se oli jatkuvasti avoimen taivaan alla.
Vasemmalla näkyy myös viitisen vuotta sitten tehty tee-se-itse -mallinen kahvanlämmittimien ohjausyksikkö MacGyver-mallin kiinnityksineen. Ei nätti, mutta hoitaa hommansa. Nyt rakentaisin kiinnityksen hiukan toisin. Sivuhuomautuksena sanottakoon että myöskään kahvanlämmittimien PWM-elektroniikassa ei ole minkäänlaista kosteussuojausta, eikä niissä ole koko aikana ollut havaittavissa toimintahäiriöitä.

Mittari toimi luotettavasti koko kesän. Vaikka kesä olikin sateinen, ei se missään vaiheessa vaikuttanut mittarin toimintaan millään tavalla.Koska mittari ei ole jatkuvasti sähköissä, sen kello pysähtyy reilun viikon seisomisen jälkeen, mutta aika on äkkiä asetettu uudestaan. Käytön osalta on havaittavissa että ajohanskat vaikeuttavat mittarin käyttöä ajossa sillä näppäinten tuntuma heikkenee huomattavasti. Toisaalta turvallisuuden kannalta on joka tapauksessa parempi olla näpelöimättä mittaria pyörän liikkuessa.
Siirsin pyörän talveksi talliin lokakuun loppupuolella. Mittarin toiminnassa ei edelleenkään ole mitään ongelmia, eikä päätyruuvien ruoste ole levinnyt.
Irroitin mittarin pyörästä ja tutkin elektroniikan myös mikroskoopin alla, mutta havaittavissa ei ole minkäänlaisia ongelmia eikä patinaa, vaikka kotelossa on kesän aikana varmasti ollut vettä myös sisäpuolella. Päätyruuvien pintaruoste on ainut havaittavissa oleva jälki siitä että mittari on ollut kosteassa ympäristössä.

Ja ne johtopäätökset?

Tästä yksittäisestä kokeilusta nyt ei voi vielä kovin suuria johtopäätöksiä tehdä. Toki nyt uskallan kysyttäessä sanoa että mittari on ollut pyörässä kesän kiinni ja mittari on myös kesän kestänyt. Mittaria kisakäyttöön laitettaessa sen sijoituspaikka olisi luultavasti paremmin suojassa sateelta ja mittari olisi myös irroitettavissa silloin kun sitä ei tarvita, joten kosteus ei todennäköisesti pääsisi kiusaamaan elektroniikkaa yhtä paljon kuin tässä.
Tarvittaessa mittarin vedelle pahiten alttiimpia kohtia (yläreunan sekä näytön reunojen saumat) on mahdollista tiivistää. Alareunaa en suosittele tiivistettäväksi jotta mahdollinen sisälle päässyt kosteus pääsee myös valumaan jotain kautta pois.
Tämän saman mittarin laitan seuraavanakin kesänä pyörään paikalleen, tällä kertaa jatkuvaan sähköön eli mittariin tulee sähköt koko ajan, myös kaatosateella. Yllä mainittuja lisätiivistyksiä en silti siihen laita, vaan mittari tulee edelleen olemaan samassa kunnossa kuin tänä kesänä. Vuoden päästä tiedämme taas lisää siitä mitä on tapahtunut.

Huomaa että vaikka Eltrip tässä kestikin, tätä ei voi yleistää kaikkeen elektroniikkaan! Eltripit on suunniteltu kestäväksi autokäytössä, joten minulla oli jo ennen kokeilun aloitusta melko hyvä luotto siitä että mittari kestää tämänkin. En missään tapauksessa kehota ketään kokeilemaan tätä omilla laitteillaan joita ei ole erityisesti tällaiseen käyttöön suunniteltu. Jos kuitenkin välttämättä haluat kokeilla tätä, teet sen aina omalla vastuullasi.


10.5.2013: Uusi kesä, uudet ajot: Mittari on taas paikallaan pyörässä, tosin edelleen sähköissä vain pyörän käydessä. Pieni, mutta jatkuva lisäkuorma oli harmillisesti liikaa ikääntyneelle akulle. Harmi.


-- Toni

Takaisin Eltrip-R20 sivulle